Vegaanisia keittokirjoja

Valitettavasti en osaa hyvin ruoanlaittoa, mutta silti pidän ruoanlaittamisesta ja uusien ruokien oppimisesta.

Minulla on kotona erilaisia keittokirjoja seka englanniksi, suomeksi ja japaniksi. Tässä on minun japanilaiset keittokirjat.

Japanissa vegaanisia keittokirjoja ovat aika paljon, verrattuna mitä Suomessa on. Ostan uusia keittokirjoja, aina kun käyn Japanissa. Siellä on hyvin erilaisia vegaanisia keittokiejoja, esimerkiksi perinteinen japanilaistyylinen, länsimaalaistyyllinen, aasialaistyylinen, nopea ja helppo ruokaa jne. Ja tietysti vegaanisia leivontakirjoja ovatkin olemassa.

Vege book on erään ravintolan keittokirja. Sen ravintolan nimi on Cafe 8. Valitettavasti se lopetti viime vuonna, mutta cafe 8:lla on toinen kahvila, jonka nimi on Pure cafe, ja se on vielä auki.

Heillä on neljä keittokirjaa: ensimäiset kahdet ovat normaalit vegaaniset keittokirjat, kolmas on leivontakirja ja neljäs on perinteinen japanilainen keittokirja. Minulla on kolme niistä, ja kaikki on hyviä. Heidän ruokaa on selläinen, että lihasyöjätkin tykkäävät.

Nykyään Japanissa vegaaninen kuukausilehti on julkaistu. Lehden nimi on Veggy stedy go. Ledessä on paljon hyödyllisiä tietoa erilaisista raaka- aineista, reseptista, luomu ja eko kosmetiikasta, vegaanisista revintoloista, sekä Japanissa, että ulkomailla jne. Ilmeisesti tämä lehti on tarkoitettu terveydesta ja kauneudesta syistä vegaanisista kiinnostuneille ihmisille, koska lehdissä on niin paljon tietoa terveydestä ja kauneudenhoidosta. Mitä tahansa syy, on kiva, että voi saada tietoa vegaanista helposti tälläisestä lehdestä. 

Vege manga

Tykkään mangasta lapsista lähtien. Viime aikoina olen lukenut mangan, jonka päähahmo on vegaani.

Mangan nimi on ”Nigakute-amai”, eli kitkerä ja makea. Mangan päähahmot ovat Nagisa ja Maki. Maki on melkein kolmekymppinen sinkku nainen, joka työskentelevät ahkelasti mainostoimistossa, mutta kotona hän ei osaa tehdä mitään kotitöitä, erityisesti ruoanlaittoa. Nagisa on vegaani, lukion kuvataideopettaja ja gay. He tapasivat eräässä baarissa, ja sattumalta(?) pääsivät asumaan yhdessä Nagisan asunnossa.  Maki pitää Nagisasta, mutta Nagisa pitää Makin isästä joka on luomuviljelija.(Hän muuten pitää myös muista miehistä.) 

Mangassa jokaisessa tarinassa Nagisa tekee vegaanisia ruokia, ja mangan lopussa on niiden resepteja. Olen tehnyt mangan reseptistä paistettu täysjyväriisi ja jäävuorisalaatti, joka oli tosi hyvää. Mangassa jokaisella hahmolla on trauma tai elämän vaikeuksia ja heidän draamoja ovat mielenkiintoinen lukea.

 Tästä voi lukea mangan ensimäisen tarinan.

Wagashi, japanilainen makeinen

Wagashi tarkoittaa perinteinen japanilainen makeinen. Wagashia voi ostaa ”wagashi-yasan”ista, eli wagashikaupasta. Wagashilla on monta erilaisia makuja, muotoja, ja värejä. Periaatteessa ne ovat vegaanisia. Ne ovat tehty muun muassa pavuista, sokerista ja riisihauhosta. Jokainen wagashi on pieni ja niillä on kauniita ja hienoja koristeita ja sen takia wagashiin tekemiseen tarvii ammattitaitoa. Ihmiset yleensä ostaa wagasheja kaupasta, koska itse tekeminen on tosi vaikea. Wagashijen muotoja tehdään vuodenajan mukaan, eli jokaisessa wagashissa on teemoja, ja ne vaihtelee vuodenajan mukaan.

Wagashia syödään teeseremoniassa vihreäteen kanssa, mutta tietysti voi syödä muissa tilanteissakin. Kun olin pieni, en tykännyt täytekakusta, koska tuli huono-olo, heti kun söin kermaa, joten juhlissa söin aina wagashia kakun sijään. Meidän kotona wagashia syödään juhlatilanteissa.

Viime talvena, uutisvuosienjuhlissa, tätini osti meille hänen kotin lähellä olevasta wagashikaupasta wagashilaatikon. 

Koska silloin oli lohikaarmen vuosi, wagashissa oli myös lohikaarmen kuva. (En tiedä mitä koira liitty tähän. Se on aina olemassa laatikosssa, kun tätini ostaa näitä wagashikaupasta.) Esimerkiksi tämä koiran taikina on tehty riisijauhosta, ja sisällä on kaunis vihreävärinen tahna, joka on tehty vihreästä pavusta. Vaikka se on tehty pavuista, ei maistuu pavuilta, vaan makealta. Wagashissa käytetään makeisiin sopivia papuja.

Kasvissyönti Japanissa yleisesti, Osa 2

Palataan Japanin kasvissyöntikulttuuriin. Japanissa on buddhalaisuuteen uskontoon liittyvä vagaanismi, koska buddhalaisuudessa uskonnossa munkkijen eläinten tappaaminen on kielletty. (Buddhalaisuudessa on monta erilaisia, joten en sanoisi, että kaikki munkit ovat kasvissyöjä.) Heidän tekemät ruoat ovat kutstuttu ”shojin-ryori”ksi. En ole lukenut niin paljon shojin-ryorista ja buddhalaisuudesta enkä tiedä niitä hyvin, joten voi olla, että minun tieto on väärin. Tässä vain selitan yleisiä perusasioita.

Buddhalaisuudessa, erityisesti zen-suuntauksessa suositellaan yksinkertaisia ruokaa, eli epikurolaisuuden vastapäätä olevaa ruokaa. Shojin-ryorissa käytetään paljon papuja, vihanneksia ja viljaa. Erisyisesti soijapavusta kehiteltiin paljon erilaisia ruokia. Shojin-ryoria valmistellaan tosi huolellisesti ja monimutkaisella tavalla. Nykyään shojin-ryoria voi syödä temppelissa.

Buddhalaisuss on yksi syy, miksi japanilaiset eivät syöneet niin paljon lihaa aikaisemmin. Sen lisäksi Japanissa viljeltiin paljon viljaa, riisia ja kasviksia, myös mareltä ja joelta voi saada kaloja. Aikaisemmin japanilaiset söivät näitä ja joskus lihaa söivät metsastamalla.

Lihasyönnin kulttuuri tuli Japaniin länsimaalaisen tullessa. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen Japani oli Yhdysvallan hallinnassa, jolloin heidän kulttuuri tuli Japaniin. Lihasyönnin ja maitotuotteiden suosio kasvoi nopeasti, ja sitä kehuttiin ja mainostettiin mediassa paljon. Median tieto antoi ihmisen luulemaan, että ilman lihaa ei voi elää. Samaan aikaan kehiteltiin paljon lääkkeitä. Jos ihmisiset tulee sairastumaan väärästä syömistapoista, he vaan saavat lääkettä sille.

Mutta nykyään, jotkut ihmiset huomasivat, että ”Tämä on väärin!”, ja he aloittivat terveellisempiä elämäntapoja, eli kasvissyöntiä. Makrobioottinen ruokavalio on yksi ihmisten hyvinvoinnille tarkoitettu ruokailuvalio. Se on periaatteessa vegaaninen ruokavalio. Makrobioottisessa ruokavaliossa suositellaan täysjyväriisia, viljaa, täysjyväjauhoa, luomukasvisia, papuja, merilevää, vältetään teollisesti käsiteltyä sokeria. Kasviksia pyritään syömään kokonainen, eli kuorimatta,. Makrobioottisen motto on se, että keho tulee ruoasta, joten jos syö terveellistä ruokaa, ei sairastu.

Nykyään ihmiset, jotka sairastuivat huonosta elämäntavasta, huomaavat, että kasvissyönti on terveellisempaa ja tulee kasvissyöjäksi. Minun käsittääkseni sellaisia terveellisestä syystä aloittanut kasvistyöjiä on ennamän kuin eläinrakaskasvissyöjiä. Myös jotkut joogan harrastajat ovat vegaaneja. Japanissa suositellaan luomukosmetiikkaa,(olen nähnyt suomalaisen Frantsilan tuotteita japanilaisissa kauneus-lehdissä monta kertaa) ja sen yhteyksissä myös hedelmien ja kasviksien hyviä vaikutuksia ihoon on huomioitu. Sen takia nykyään nuorista naisista tulee kasvissyöjä.

Jos olette käyneet Japanissa kasvisravintoloissa, huomasittehan, että siellä aina tarjotaan täysjyväriisia. Japanissa kasvisravintolat ovat sellainen paikka, jossa tarjotaan ”terveellisiä ruokia”, joten joissakin kasvisravintoloissa, ruokaa ei maistu mitään. Ihmiset silti käyvät siellä saadakseen terveellisiä ruokia.

Mikä tahansa syy, on hienoa, että Japanissa lisääntyy kasvissyöjiä. Nykyään minua harmittaa, etten ole ollut Japanissa niin aktiivinen kasvissyöjä, jotka käyvät kasvisravintoloissa, osallistuu kasvissyönnin tapahtumiin ja levittää tietoa kasvissyönnistä kavereille ja perheille. Nykyään kun käyn Japanissa, teen kotona vegaanisia ruokia perheelleni, ja käyn vegaanisissa ravintoloissa, kun tapaan kavereita. Onneksi jotkut heistä ovat kiinnostneet kasvissyönnistä, joten seuraavaksi kun käyn Japanissa, haluaisin kannustaa heitä ennemmän ja käydä hyvissä vegaanisissa ravintoloissa. 

Tein tälläisiä ruokia Japanissa. Jotkut niistä tein makrobioottisesta reseptista.

Kasvissyönti Japanissa yleisesti, Osa 1

Tutustuin vegaanismiin sen jälkeen kun muutin Suomeen, joten en osaa sanoa tarkasti japanilaisista vegaanismista, mutta tässä kirjoittaisin vegaanismista ja kasvissyönnistä Japanissa.

Lopetin luhasyönnin eettisistä syistä, kun olin yliopistossa opiskelemassa. Vaikka söin kalaa ja maitotuotteita, siltl tuntui tosi ahtaalta, kun menin vaikka kaverin kanssa syömään. Samanikäisiä kavereita aina halusivat mennä grilliravintoloihin tai pihviravintoloihin tai johonkin sellasisiin ”liha”paikkoihin. Silloin minä vain en mennyt sinne tai vaihdoimme ravintolan. Minulla ei ole ollut kasvissyöjiä kavereita. Jos sanoisin, että olen kasvissyöjä, sitten kaikki katsoo minua ”erikoisena”.

Japanissa kasvistyönti ei ole yleisia, eikä tunnettu hyvin. Minua todella harmittaa sitä, koska Japanissa on paljon vegaanisia raaka-aineita, kuten tofua, riisia, merilevää, erilaisia soijasta tehtyä mausteita kuten misoa, soijakastiketta, ja hyviä ja erilaisia kotimaisia vihanneksia ympäri vuoden. Japanissa alkuperäisesti ei syöty niin paljon lihaa, sen sijään viljeltiin riisia ja vihenneksia. Japanissa on paljon mahdollisuuksia elää vegaanina, mutta ihmiset eivät vaan usko, että voi elää kasvissyöjänä tai eivät tiedä, että sellaisia vaihto-ehtoja ovat olemassa.

Suomessa olen yllättynyt, koska täällä on paljon nuoreja vegaaneja, ja ihmisiä, jotka aloittivat kasvissyöntiä nuorina. Ihmittelen, miksi Suomessa on niin paljon nuoreja vagaaneja ja kasvissyöjiä? Itse ajattelen, että se joutuu suomalaiseen korkeatasoiseen kasvatusmenetelmaan. Suomessa opetetaan ajattelemaan itse, ja sen takia jokaisella on oma mielipide ja jokainen mielipide on arvosteltu. Siksi nuoret ihmiset osaavat ajatella itse, mitä on väärin ja mitä pitää tehdä.

Toisaalta Japanissa koulussa opetetaan vain antamalla tietoa, eli kurssilla opettaja vaan selittaa ja kirjoittaa taululle, opiskelijat vaan kuuntelevat opettajaa ja kirjoittavat muistiin. Heillä ei ole tilaisuuksia, jolloin ajattelevat omia mielipiteitä. He ovat tottuneet saamaan tietoja, jotka tulevat vain yhdesta suunnasta. Melkein kaikki television kanava on japanilaisia, ja niiden tietoja ovat hyvin yksinkertaisia ja on manipuloitu. Ihmset eivät viitsi epäillä saamansa tietoja, ovatko ne oikeita vai ei. Suurin osa heistä vaan eivät tiedä vegaanismista eikä kasvissyöjistä, ne ovat jossain avaruudessa olevia juttuja. Heidän päässä on pannettu säkki, jossa on täynnä masmedian antama tietoja. He eivät voi nähdä maailmaa säkin läpi.

Japanissa en ole kuulut niin paljon teini-ikäisiä kasvissyöjistä. Japanissa kun sanon, että olen kasvissyöjä, kaikki ovat kauhistuneet ja kysyvät ”Miks et syö lihaa?” ”Etkö tulee sairastumaan?” ”Onpa kummallinen”, ja sellaisia bullshit. Suomessa tuntuu, että kasvissyönti on tunnettu ja hyväksytty yksi elämäntapana. Suomessa en ole kohdannut mitään huonoja, ihan sen takia, että olen kasvissyöjä. Suomessa ihmiset vaan hyväksyvät, että olen vagaani ilman turhia (ja tyhmiä) kysymyksiä. Se on minusta tosi mukavaa. Mutta toisaalta vegaanijen ruoan raaka-aineiden hankkiminen on vaikea ja vegaanisia (ja terveellisiä...kun ajattelen vegemestasta) ravintoloita ovat vähän Suomessa.